Toimintaperiaatteeni – eettinen huoneentaulu
Toimintaperiaatteeni ja työskentelyni lähtökohtana on eläimen hyvinvoinnin kunnioittaminen. Kohtaan sekä eläimen että ihmisen yksilönä ja tunnistan eläimen ja ihmisen välisen suhteen arvon sekä siihen liittyvän vahvan tunnesiteen.
1. Kohtaan eläimen yksilönä
Tarkkailen eläimen tunnetilaa ja eleitä jo ennen tutkimusta ja koko käynnin ajan. Pyrin tarvittaessa helpottamaan eläimen oloa antamalla sille aikaa ja taukoja. Eläimellä on lupa ilmaista tunteitaan, ja tämä on myös toivottavaa. En ajattele, että eläin käyttäytyy huonosti tai on ”tuhma”.
2. Kohtaan ihmisen yksilönä
Ymmärrän, että rutiininomainenkin eläinlääkärikäynti voi olla omistajalle jännittävä tai muuten tunnepitoinen. Jos eläin on sairas tai tulossa leikkaukseen tai muuhun nukutustoimenpiteeseen, tilanteeseen voi liittyä esimerkiksi pelkoa ja surua. Usein tunteiden ääneen sanominen voi helpottaa oloa.
Käytöshaasteiden kohdalla omistajan voimavarat voivat olla vähissä ja tunteiden kirjo laaja. Jos eläimen kanssa on aiemmin käytetty sopimattomia toimintatapoja, niistä on hyvä pystyä kertomaan avoimesti, jotta niiden vaikutukset eläimen käytökseen voidaan ottaa huomioon. Toimintatapani on, että todetaan menneet asiat, keskitytään siihen, mihin voidaan vaikuttaa, ja tehdään hyvä toimintasuunnitelma jatkoon.
3. Teen tutkimuksesta ja toimenpiteistä mahdollisimman ennakoitavia
Lähestyn eläintä rauhallisesti ja pyrin siihen, että se pystyy mahdollisuuksien mukaan ennakoimaan, mitä tulee tapahtumaan. Jos esimerkiksi kissa ei halua tulla ulos kantokopasta, suoritan tutkimuksen ja toimenpiteet mahdollisimman pitkälle siellä. Annan eläimelle myös mahdollisuuden haistella tutkimusvälineitä ennen kuin kosken niillä eläintä.
4. Kunnioitan eläimen hallinnan tunnetta ja kehorauhaa
Eläimestä pidetään tutkimusten ja toimenpiteiden aikana lähtökohtaisesti vain kevyesti kiinni. Pyrin minimoimaan kivun ja muut epämiellyttävät tuntemukset sekä kunnioittamaan eläimen kehorauhaa koskemalla siihen vain sen verran kuin on tarpeen.
Toimintaperiaatteisiini kuuluu, että eläimen kanssa ei lähdetä ”painimaan”. Jos eläimen tunnetilaa ei saada riittävän hyväksi, voi olla parempi rauhoittaa eläin kevyesti tai siirtää tutkimus tai toimenpide seuraavaan käyntikertaan.
Ajatuksistani käsittelytilanteissa käytettävästä positiivisesta vahvistamisesta kirjoitan lisää täällä Hallinnan tunne ja kehorauha eläinlääkärikäynnillä.
5. Lisään positiivisia tuntemuksia
Pyrin tarjoamaan eläimelle tutkimuksen ja hoidon aikana herkkuja tai muuta sille mieluisaa, kuten mielenkiintoisia hajuja tai leluja.
6. Perustan koulutuksen positiiviseen vahvistamiseen
Kouluttaessani eläintä perustan koulutuksen positiivisen vahvisteen käyttämiseen eli namiin, leluun tai muuhun eläimen kannalta mieluisaan palkkioon. Erityisesti käsittelytilanteissa käytössä voi olla myös negatiivinen vahviste, jolloin palkkiona toimii epämiellyttävältä tuntuvan asian poistuminen tilanteesta.
En perusta koulutustani heikenteiden käyttämiseen, mutta tiedostan niiden mahdollisen tahattoman esiintymisen koulutustilanteissa.
7. Puhun asioista rehellisesti ja suoraan
Pyrin olemaan rehellinen siitä, mikä mielestäni on eläimen hyvinvoinnin taso, ja kertomaan ajatukseni selkeästi. Omistaja näkee eläimensä päivittäin ja on siksi tärkeässä roolissa, kun muodostetaan kuvaa eläimen kokonaistilanteesta. Kunnioittavalla ja rehellisellä vuoropuhelulla eläinlääkärin ja asiakkaan välillä päästään parhaaseen lopputulokseen.
8. Yhteydenpito jatkuu myös käynnin jälkeen
Minuun saa yhteyden myös käynnin jälkeen, ja vastaan viesteihin säännöllisesti loma-aikoja lukuun ottamatta. Toivon asiakkaalta aktiivista yhteydenpitoa tilanteen niin vaatiessa.
9. Sitoudun alan eettisiin periaatteisiin
Sitoudun Suomen Eläintenkouluttajat ry eettisiin sääntöihin (https://www.
– Aija
